Tuhinan 50 päivää
18.6.2025
Tuhista (verbi)
Tehdä matalaa ääntä, kuten eläimen tai ihmisen hengitys tai muu hiljainen ääni.
Hiljainen naputus kuuluu seesteisesti taustalta ja valo ulkoa laskeutuu huoneeseen jossa on muutama ihminen koneellaan. Ovi käy, ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, kameroita tulee ja menee. Hiljainen klikkailu ja naputus jatkuu. Tila johon en ole työpaikalla (tässä tapauksessa harjoittelu) tottunut: hiljaisuus. Onni on ettei tarvitse pitää kenkiä jalassa jotta voin istua tuolilla risti-istunnassa. Onneksi sukat ei haise.
Katson liian läheltä näyttöä ja kone hurisee kovaa. Taas ctrl+z. Tuhisen. Vaihdan jälleen asentoa tuolilla. Ehkä tässä on hyvä hetken. Kyllä se tuhina taas alkaa kun asento alkaa painamaan. Kiinnitän huomion muihin ja huomaan kuinka rauhallisesti muut tekevät työtään. Onko tämä noviisin ja ammattilaisen ero: tuhina ja vääntelehtiminen versus keskittynyt patsasmainen työskentely?
Kun mietin tuhinan määrän suhdetta oppimiseen voin vetää johtopäätöksen että harjoittelu Rabbitilla on ollut yksi osa tuhinaa ja viisi osaa oppimista. Kun Niemisen Janin kanssa harjoittelupaikasta juteltiin, toivoin suorittavani median ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon harjoittelun kokonaan Rabbit Visualsilla ja niinhän
siinä sitten kävi että 50 päivää vietän jänösten kanssa. Näin puolessa välissä harjoittelua olen oppinut media-alan hektisyydestä, nähnyt erilaisia laitteistoja (erittäin uteliaana sivusilmällä tutkinut mitä ihmiset tekee ennen kuin lähtevät keikalle) ja oppinut paljon erilaisista median muodoista erilaisissa ympäristöissä.
Täällä jos jokin pitää paikkaansa on se ettei kysyvä tuhisija tieltä eksy: jokainen auttaa mielellään ongelmatilanteissa.
Ajan myötä turhautumisen tuhina on vähentynyt ja onnistumisien tuhina lisääntynyt. Vaikka tuhinan määrä on ollut vakio, harjoittelu on antanut ja opettanut paljon ja olen ottanut kaikki neuvot ja vinkit vastaan mitä vain olen saanut jänöistä puristettua. Täällä on hyvä tuhista.
Anna Kalliola